Rokkia Oulussa.

No niin, Oulun reissu on jo takanapäin ja mukaanhan jäi taas iso kasa hyviä muistoja. Tässä vähän tarinaa sitä mitä tuo reissu oikeesti piti sisällään. Lopussa on myös muutama kuva reissusta, se on vielä hieman vailinainen... Katotaan jos saatais myöhemmin lisättyä kuvaarsenaalia vielä parilla liveotoksella.

22.9.2006

Aamu aukesi vähän pilvisenä, mutta se oli oikeestaan ihan hyvä, kun edessä oli reippaanpuoleinen ajomatka. Mikäänhän ei ole mukavampaa kuin istua kuumassa autossa yltäpäältä soijassa! Mutta asiaan. Treffit oli sovittu klo 10.30 treenikselle, ja ihme kyllä kaikki saapuivat paikalle suht oikeeseen aikaan, hyvä! No ei muuta kun kamat sekä äijät autoon ja nokka kohti Oulu cityä. Tässä vaiheessa retkueesta puuttui vielä Matti ja manageri Holmberg, mutta harmiksemme totesimme, että joku oli menny lupaamaan että pojat otetaan Mikkelistä kyytiin... Niin, ja Kimmohan on niin iso stara että se ei tule keikalle muuten kuin lentämällä..;) No, Mikkelissä pysähdyttiin sen verran että saatiin ukot kyytiin ja tässä vaiheessa tunnelma alkoi tunnelma olla jo lähes katossa!

Siinä sitten kaiken meiningin keskellä huomasimme että ei saatana, autossahan istuu joku ihan ihme pitkätukkainen hiihtäjä..! Siinä aikamme ihmeteltiin tuota ilmestystä ja tarkemman tutkiskelun jälkeen totesimme että mieshän on ulkomaalainen! ;) Ei vaan, kyllä se ihan tuttu ukko oli, ja kyseessähän oli miksaaja Jussi, joka oli hoitanut meidän miksaushommia jo Rock to the Riverin ja Scooprockin keikoilla.

Matka eteni varsin rattoisasti ja mikäs siinä oli istuessa. Jossain vaiheessa iski hirveä "bon vojage" –ilmiö, ja todettiin että tässähän sitä taas istutaan Mikon kyydissä ja ollaan menossa W.A.S.P.ia lämppäämään. Ympyrä sulkeutuu! Tämä samainen ilmiö nimittäin toistui keväällä -04 kun olimme matkalla W.A.S.P. kiertueen aloituskeikalle Belgian Antwerpeniin. Tosin nyt matkaa ei ollut ihan yhtä paljon... Ja tällä kertaa autossa oli pari uutta naamaa kyydissä!

Muutaman pysähdyksen ja yhden hierontasession jälkeen laskeuduimmekin Ouluun. Kävimme nappaamassa Kimmon kyytiin ja veljellisten halausten jälkeen suuntasimme kohti Club Teatriaa.

Yleensä kun saapuu keikkapaikalle niin aika pian huomaa, että onko siellä oikeesti panostettu juttuihin vai ei. Täytyy kyllä myöntää että Teatriassa hommat toimi! Kun oltiin saatu vankkurit parkkiin, niin ei siinä montaa hetkeä menny, kun talon ukot oli kamojen kimpussa eikä siinä keretty edes sitä kuuluisaa kissaa sanomaan, kun vehkeet oli kannettu sisälle, upeeta! Sit ei muuta kun sisälle kioskiin ja kattelemaan että mitkäs siellä on tunnelmat. W.A.S.P.illa oli tuolloin sound check vielä kesken, joten meillä oli hyvää aikaa tutustua bäkkärin antimiin. Kun W.A.S.P. oli saanu hommansa tehtyä, niin tuli ilmoitus että D.C. voi saapua lavalle hoitamaan oman checkinsä. Tässä vaiheessa oli ilmeisesti joku tajunnu väärin, kun lavalla oli yhtä aikaa melkein kaikkien kolmen lämppärin ukot kamoineen + osa W.A.S.P.in porukkaa!!! Siinä oli jo aika hyvä säätö käynnissä!

Etelänaapuristamme Virosta tullut House of Games, ja varsinkin heidän managerinsa, yritti ottaa tilanteessa jotain roolia, ja rupes häsläämään että he kantaa kamansa nyt lavalle ja muut saa pistää omansa sen jälkeen mihin saa mahtumaan. No se ei vissiin ymmärtänyt tilanteen vakavuutta ennen kuin Jukka (Holmstedt) kävi "sanomassa" sille suht reippaalla äänellä, että se oot muuten sinä joka haistaa... Tämän jälkeen homma alkoi toimia ihan mukavasti. Checkki saatiin hoidettua hyvin ja niinkuin aikaisemmin sanoin, on todellakin olemassa keikkapaikkoja, joissa hommat vaan toimii! Ainakin allekirjoittaneella oli lavalla ihan helevetin hyvät kelit vedellä, yksi parhaista lavasoundeista tänä vuonna! Kiitos siitä Teatrian ryhmälle, erityisesti Pertulle!

Yleensä kun hommat toimii, niin ei edes kiire pääse yllättämään. Nyt saatiin valmistautua illan vetoon kaikessa rauhassa. Kerettiin jopa käydä vaihtamassa kuulumiset W.A.S.P. basisti Mike Dudan kanssa ja lopuksi todettiin että kyllä on pari vuotta menny nopeesti! Harmi kun tuossakin orkesterissa äijät on taas vaihtunu, olisi ollut mukava morjenstaa rumpali Stetiä ja kitaristi Darrellia, no terveiset vaan äijille! (meneeköhän varmasti perille...)

No siinä sitten pikkuhiljaa vedettiin keikkamekot päälle, ja alettiin keräämään kiukkua! Klo 20.30 pyörähti tuttu intro käyntiin ja kohta oltiinkin jo lauteilla raapimassa! Puoli tuntia siinä veivattiin ja vaikka sali ei ollut tuossa vaiheessa vielä ihan täysi, niin bändillä oli hyvä tunnelma päällä! Setissä kuultiin vähän vanhaa ja vähän uutta, biisit oli: For All the Weak, Rush of Life, Banished, Where the Light Was Born, Last Man Standing ja First Born Angel. Salin puolelta saimme myös terveiset että hyvältä kuulosti ja perkeles heviähän se oli! No kyllähän ulkomaalainen saa miksauspöydän takana väännettyä napit sellaiseen asentoon että homma toimii!!! Sit ei muuta kun nopeesti kamat pakettiin ja samantien autoon asti, kiitokset apukäsille! Nopeen suihkun jälkeen olikin vuorossa tarkempi tutustuminen bäkkärin kylmäkaapin antimiin!

Tunnelma alkoi pian lähennellä kattoa ja kyllä sai taas nauraa ittensä kipeäksi... Tarinaa lensi ilmassa ja Kimmokin oli hyvässä vedossa. Muun muassa aaria "Täällä on hyvä meininki" oopperasta "Täällä on hyvä meininki" tuntui hymyilyttävän... Jossain vaiheessa tunnelma hieman latistui, kun W.A.S.P.in manageri tuli ilmoittamaan, että kaikkien pitää poistua bäkkäriltä ennen kuin W.A.S.P. aloittaa soittamaan... Että sillälailla! Sitä siinä sitten selviteltiin ja alkoi jo vähän huvittamaan tollanen meininki! Myöskään Tarot -leirissä tuota ilmoitusta ei otettu vastaan kovin suopeasti, ja ymmärtäähän sen kun ukot on jo parikymmentä vuotta veivannu ja sit alkaa tällainen pelleily... Voi wittu! Ameriikan meininkiä, no ei muuta kuin yleisön sekaan sekoilemaan!

Ei aikaakaan kun löysimme itsemme baaritiskiltä nauttimasta taikajuomaa. Tuossa vaiheessa W.A.S.P.in setti oli jo edennyt hyvän tovin ja mitään suuria yllätyksiähän tuo ei tarjonnut. Aika tuttua kauraa, muutamalla uudella biisillä höystettynä. En tiiä sattuiko miksaajalle huono päivä vai mikä oli, mutta aika kamalat soundit oli ilmoilla! No siinä sitten viihdytimme itseämme keittolounasta särpien ja nauramalla muutaman ihmisen "tanssi" kuvioille! Vajaa pari tuntia ukot raapi ja sen jälkeen todettiin että eiköhän tää ollu tässä. Teimme loistavan suunnitelman, että kerätään porukka kasaan ja lähetään yöpaikkaan saunan lämmitykseen. Pian olimmekin matkalla kohti camping Nallikaria. no muutama risteys vedettiin pitkäksi ja välillä seikkailtiin jossain aivan ihme paikoissa mutta loppujen lopuksi päästiin kuin päästiinkin perille.

Kun saavuimme kämpille, niin pikaisen katsauksen jälkeen huomattiin että voihan beerze, eihän täällä mitään saunaa ole... No siinä sitten äimisteltiin vähän aikaa, ja sit todettiin että ehkä olut saa korvata saunan tällä kertaa! Siinä sitten istuttiin pöydän äären ja keskusteltiin jotain tosi viisasta. Kello alkoi olla jo riittävästi, kun huomattiin että nälkähän tässä on... Hyvät naurut saatiin kun Jukka (Z) yritti löytää jotain pizza- tai ihan mitä muuta tahansa kioskia, josta olis saanu jotain evästä. Jukka siinä kerkes jututtaa useampaan kertaa numerotiedustelun rouvaa… Ihan tilastotietona tähän väliin että Oulusta löytyy 128 pizzeriaa/kebab kioskia! Siinä vaiheessa porukka alkoi repeillä tosissaan, kun Zoukki pyysi tuota kyseistä rouvaa antamaan kaikkien noiden yhteystiedot ja totesi että on se perkele jos ei jostain kioskista ala ruokaa löytymään! Ei löytyny... Tai siis löyty mut kuljetuksen kanssa tuli hieman ongelmia! Ei kelvannu raha, vaikka taidettiin tarjota aika reipasta summaa, niinkun molempiin käsiin! No, seuraavaksi todettiin että jospa tuo olut korvaisi ruoan tällä kertaa...

Jossain vaiheessa alkoi aamu sarastamaan ja myös äijät alkoi olemaan sen verran väsyneitä että oli aika vetäytyä unille. N. 4 tunnin unien jälkeen ihminen on yleensä reippaimmillaan ja myös kauneimmillaan... Siinä sitten pyörittiin kämpässä ja hirmu kiukulla vaatteet niskaan, nopea sight seeing Nallikarin biitsille ja ei muuta kun takasin autoon töröttämään. Sitten vetästiin huoltsikalla jotain todella terveellistä evästä, käytiin heittämässä Kimmo lentoasemalle ja pikaisten hyvästelyjen jälkeen karavaani suuntasi kohti kotikontuja. Matka taittui enemmän ja vähemmän energisissä merkeissä ja täytyy myöntää että Jumalalle kiitos että Mikko oli kuskina! Jos ite olis ollu ratissa niin en varmaan tässä tätä juttua kirjottais! Ja taas syntyi legendaarinen sanonta: ”And now, the autopilot will drive us safely to the afterlife”…

Loppujen lopuksi kotiseutukin alkoi häämöttää ja kohta sitä oltiinkin jo purkamassa kuormaa takaiskin treenikselle! Ennen kuin erottiin, niin todettiin siinä vielä että kylläpäs oli taas mahtava reissu ja heavy on parasta! Myös ulkomaalaista kiiteltiin ja eiköhän miestä tulla näkemään vastaisuudessakin tämän orkesterin keikoilla, siellä miksauspöydän takana!! ROCK!!!

-Pirkka-