Sunnuntaina 9.5.2004 sitä lähdettiin reissuun Ristiinasta. Matkaan saattamassa oli mukavasti väkeä, ja lähtöitkujan jälkeen siitä sit lähdettiinkin kohti Turkua luottokuskimme Syrjäläisen Mikon kyydillä.

Laivassa hyökkäsimme suoraan sauna-osastolle. Henrin uimakoulussa oli aiheena perhosuinti. Henkka otti noin kolme metriä halkaisijaltaan olleessa altaassa kolme tiukkaa vetoa ja nenä (eli nokka) edellä kaiteeseen. Seuraavana päivänä nenä oli vähän mustelmilla…

Tukholmasta alkoi noin 1800 km:n paahtaminen kohti Antwerpeniä. Yöllä pidettiin muutaman tunnin ”levollisen unen” tauko saksalaisella Rastplatzilla. Mikon auto oli kyllä tilava, mutta soittokamojen lisäksi kun sinne laittaa seitsemän jätkää nukkumaan niin kyllä on mahtava tunnelma. Muun muassa Pirkan ja Nikon nukkuma-asennot herättivät huomiota ja ehkä jopa hieman huvittuneisuutta…

Seuraavan aamupäivän aikana matkaajissa herättivät hilpeyttä mm. seuraavat paikan nimet: Boarse, Beerse ja tarunhohtoisen maineen saavuttanut hollantilainen De Beerze…

Eka keikka edessä Antwerpenin Hof Ter Lo:ssa. Todellisuus iski ekaa kertaa naamalle kun isojen poikien pukuhuone oli vastapäätä omaa… Eka keikka meni hienosti n. 700-päisen yleisön edessä. Soitto soi ja laulu raikasi. Ainakin yksi henkilö lauloi biisejä mukana…;)

Seuraavana päivänä saavuimme Eindhoveniin ja ensitöiksemme lähdimme etsimään paikkaa, josta saa wjinaa! Keikka vedettiin taaskin mallikkaasti ja tämän jälkeen aloimmekin tutustua tarkemmin päivän löytöretken saaliiseen. Tämä aiheutti kikkakirjan välittömän auki leväyttämisen, joka taasen toi tullessaan seuraavan päivän tiukan palautekeskustelun… Aiheena oli seuraavaa. Ei mielellään yhdistellä jatkossa seuraavia asioita: Laulaja, viina, humala, jauhesammutin ja W.A.S.P:in keikka…

Tällainen oli sapluuna melkein joka ilta

Kuten myös tällainen. Tukholmassa mukana menossa myös DragonForcen Adrian. ”This beer come from WASP…PS…PSsssss bus” Tukholmassa käivimme myös tutustumassa paikalliseen yöelämään, kohteena oli rokkibaari Tivoli. Meininki oli loistava! Tukholmasta matka jatkui kohti Göteborgia.

---------------------------------------------------

Meissi Köpiksessä

Poikain taustalla punainen kotimme. Täällä Blackie avautui ensimäistä kertaa henkilökohtaisista ongelmistaan Jukalle (Morjensti vastaan tullessaan...)

---------------------------------------------------

DF:n Dave ja ZP ”olohuoneessa” Matka jatkui Oslon ja Tukholman kautta Turkuun.

Turkkusessa. Kattokruunut oli upeat. Kuvassa myös hovitaiteilijamme Romppaane. Keikalla hjyvä mje ja paljon porukkaa! Äänimiehemme David Sievers työn touhussa. Turkuun oli saapunut yllättävän suuri yleisö paikalle (n. 2500) ja keikka vedettiin tiukalla asenteella, olimmehan sentään Suomessa! Keikan jälkeen halailtiin myös Marko ”Wo ist Säynekoski’s Zimmer?” Säynekoskea… Turun jälkeen tie vei kohti Helsinkiä ja legendaarista Tavastia klubia. Tässä vaiheessa alkoi Blackien ääni reistata ja tästä johtuen toinen Tavastian keikka peruuntui.

Karavaani suuntasi kohti Tamperetta vaikka illan keikan toteutumisesta ei ollut mitään varmuutta. Tampereen keikka vedettiin kuitenkin vahvoista vastakkaisista ennakkohuhuista huolimatta. Ja edellisen illan vahvasta kjännistä huolimatta…;)

Tampereella vedettiin kiertueen viimeinen Suomen keikka ja matka jatkui kohti Hampuria. Siellä paikallinen stage crew oli kieltämättä aika De Beerzeestä, mieleen jäi yksi pilvihihhuli ja rehevä rouva…;) Hampurissa tapasimme myös levy-yhtiön väkeä. Tämän jälkeen tie vei jo tutuksi tulleeseen Bochumiin, jonka jälkeen Zoukki kasvatti miehekkään kiertueparran!

---------------------------------------------------

Osnabrückissa (GER) tapahtui. Kitaroita huollettiin. Keikkapaikalle oli saapunut kaikki lähiseudun Hevi-Jaakot ja meininki olikin sen mukainen…

---------------------------------------------------

Itävallan Grazissa oli mahtava meininki. Mainoksia oli raitiovaunun kylkiä myöten! Maisemat olivat jo vähän mäkisempiä. Niin, ja Henkka ois päässy hiuksillaan Europeen…;)

---------------------------------------------------

Innsbruckissa oli sitten jo kunnon maisemat. Illan keikka sen sijaan oli täysi katastrofi. Huipentuma tuli W.A.S.P.:n keikan lopulla kun Blackie sai sähköiskun ja lähti ”suht” kiukkuisena lavalta! Ja sitten pakoiltiin vihaisia faneja ihan niin kuin suuressa maailmassa!

Oon mä juonu viinii Wienissä… Itävallan paikallispromoottori oli muuten himppasen tavallista pulliaista riskimpi sälli! Ko. herran monon vieressä Pirkkiksen siro 41… Kuvissa myös äänimies David ja levy-yhtiön Christine. Sekä tosi fiksun näköisiä jätkiä… Tässä vaiheessa tajusimme että vettä oli satanut varmaan viikon! Pääsimme taasen nauttimaan W.A.S.P.:in bussin nestemäisistä antimista, kiitokset Darrellille sekä Mikelle!

Yksi kiertueen kohokohdista oli keikka Sveitsin Prattelnissa (keikkapaikkana Z7). Kaikki toimi niin kuin junan vessa monitorimiksaajan ulkonäköä myöten. Bändin muut pojat tekivät Blackielle uutta kantta mikkiständin korokkeeseen kun luottoleipuri (”konduktööri”) Pirkkis otti ja pykäsi voileipäkakkua! Wittu ku oli hjyvää!! Hyvän tunnelman siivittelemänä matka jatkui kohti Italiaa ja Gods of Metal festareita.

Italiassa Gods of Metal-festareilla ei päästy itse lavalle, mutta siitä huolimatta (tai juuri siitä syystä) meininki oli hyvä. Backstage-alueella toimi tarjoilu oikein hyvin. Kuulumiset vaihdettiin Stratovariuksen Kotipellon, Jensin sekä Jörgin kanssa, tapasimme myös cowboyhattuisen jannun joka esitteli itsensä Lemmyksi. Järjestäjät eivät ilmeisesti olleet varautuneet Stratovariuksen lisäksi paikalle saapuneeseen toiseen suomalaisorkesteriin, sillä loppuillasta olutta ei tarjoiltu kuin Testamentin ja Alice Cooperin äijille… Kuvissa hjyvää meininkiä bändin jätkien lisäksi edustamassa David ja W.A.S.P.:n Stet.

Uunot Epsanjassa! Kelit ja maisemat ei vituttanu älyttömästi… Barcelonassa oli mahtava meininki. Bäkkärillä vieraili myös Musta Kostaja. Roudaus tapahtui melko eksoottisessa tai epäilyttävässä ympäristössä… Oli mielenkiintoista kantaa kamoja helvetin pitkä matka kadulla joka oli täynnä ns. elämässä hieman heikommin menestyneitä ihmisiä!

Tämmönen tilaihme oli meidän koti kuuden viikon ajan. 16 jätkää samassa bussissa noinkin pitkän ajan pistää arvostamaan kaikenlaisia elämän pikkuasioita.

Epsanjan viimeinen keikka oli Pamplonassa jossain syrjäkylillä. Maisemat oli taas ihan mukavia, välillä piti lähetellä terveisiä kotiin puhelimen välityksellä. Ruoka oli muuten tässä paikassa paikallisen Pablon tekemänä TODELLA raskas mäjäys, rasvaprosentti oli ilmeisesti pyöreä sata… No, onneksi saimme verta juotavaksi, niin ei jääny pala kurkkuun! Kuvissa Meissi keikan tiimellyksessä ja rajuja roudareita työssään. Täällä Nikolla paloi lopullisesti hihat epsanjalaiseen ”kaikki toimii” –meininkiin. Espanja = siesta. Kirstun tekeminen oli lähellä kun keikan jälkeen ei meinattu päästä suihkuun! Promoottori Pacon ”One case of beer?!” –kompensaatioyritys ei auttanut…Paitsi vähän sen jälkeen kun pääsimme suihkuun!

Suora lainaus Zoukin kiertuepäiväkirjasta: ”Tälle päivälle ei juuri odotuksia ollut. Ajattelin, että kaikki menee kuitenkin pieleen. Noh, lava oli paikassa älyttömän pieni, joten sitä suurennettiin Blackien mikkiständiä varten. Kylä oli hyvin pieni ja syrjäinen 20 km keskustasta metsään. Päivällä en tehnyt mitään muuta kuin söin ja nukuin. Päivä oli hyvin lämmin, oksensin.”

Pamplonan jälkeen seuraava keikka piti olla Ranskan Montpellierissä, mutta eipä ollut, ei. Bussi nimittäin otti ja syttyi tuleen... Sitä korjaillessa sitten meni sen aikaa että lähdettiin ajelemaan suoraan kohti Pariisia.

Vapaapäivä Ranskassa keskellä ei mitään. Onneksi läheisellä huoltoasemalla myytiin puniviiniä kohtuulliseen viisi euroa/pottu hintaan. Ja seurauksena tästä illalla nähtiin kohtalokas ”Siepparit ranskalaisessa ruispellossa” –esitys taustalla näkyvällä pellolla…

Vapaapäivä Pariisissa. Nähtävyydet piti käydä katselemassa, uimahallissa uimassa ja metron katakombeissa eksymässä (legendaksi muodostunut sanonta ”meininki on kuin Pariisin metrossa” syntyi). Linnanherran tiluksia yhdessä kuvassa katselemassa myös DF:n Vadim. Päivä päättyi hienosti Davidin sukulaisten luona mahtavaan grillausiltaan. Oli mukava kertailla kiertueen tapahtumia ja fiilistellä ennen kiertueen päätöskeikkaa seuraavana iltana!

Päätöskeikka Pariisissa vedettiin aika ristiriitaisissa fiiliksissä. Toisaalta oli tosi siistiä, mutta toisaalta oli aika haikeat tunnelmat. Keikan jälkeen sanottiin heipat WASPin miehille ja lähdettiin suorinta tietä kotiin.

Tai sitten ei! Pari mutkaa oli nimittäin matkassa. Pariisista Ristiinaan suorin tie ei nimittäin mene Lontoon ja sairaalan kautta...